Monissa kirjastossa, oppilaitoksissa ja muissa julkisissa organisaatioissa pohditaan miten 23.9.2020 voimaan astuva saavutettavuusdirektiivin tuoma videoiden ja podcastien tekstitysvaatimus tullaan käytännössä hoitamaan. Tuosta päivästä alkaen kaikkien julkisten organisaatioiden tulee tarjota verkkosivujensa video- ja audiosisällöille tekstitykset. Ohjelmat on tehtävä saavutettaviksi 14 vuorokauden kuluessa julkaisemisesta eli siihen mennessä tekstitykset on oltava saatavilla. Vaikka saavutettavuuteen liittyvää ohjeistusta on saatavilla paljon, on ilmassa myös käytännön pulmia sekä epäselvyyttä mitä tekstitysvaade käytännössä tarkoittaa. Otimme yhteyttä Celian saavutettavuusasiantuntija Kirsi Ylänteeseen, jonka kanssa kävimme läpi tekstitysasiaa käytännön esimerkkien kautta. Näin Kirsi vastaa.
1. Kirjastossa tuotetaan koulutussisältöä videona ja video julkaistaan oppimisalustassa, jonne tarvitaan kirjautuminen eli se ei ole julkinen. Koskeeko saavutettavuusdirektiivi myös tällaisia videoita?
Saavutettavuusvaatimusten suhteen ei ole merkitystä sillä, kuinka suurelle joukolle verkkosisältö on tarkoitettu tai tarvitaanko kirjautumista. Kun kirjasto on lain saavutettavuusvaatimusten piirissä, käytetyn oppimisalustan pitäisi olla saavutettava ja siellä julkaistavien sisältöjen pitäisi myös olla saavutettavia. Tämä koskee myös videosisältöjä.
2. Kirjastossa tuotetaan lyhyitä aineiston vinkkivideoita, joissa tekstitys on itse videossa (”poltettu” ns. open captions). Onko tämä direktiivin mukaista eli voiko näin toimia jatkossakin? Onko tällainen tekstitys luettavissa myös ruudunlukuohjelman avulla?
Tekstityksen saa ”polttaa” eli käyttää tuota ns. open captions -tekniikkaa. Verkkosisällön saavutettavuusohjeissa (eli WCAG-ohjeissa) ei ole tarkasti määritetty tekstitystekniikoita. Molemmat tekstityskeinot ovat sallittuja: open captions, jolloin tekstitys on koko ajan näkyvissä ja ”poltettu” kuvaan, sekä ns. closed captions, jolloin käyttäjä voi laittaa tekstityksen näkyviin ja pois näkyvistä.
Jos tekstitys on poltettu kuvaan, ruudunlukuohjelmat eivät pääse siihen käsiksi. Jos on mahdollista valita closed captions -tekniikka, se on parempi valinta saavutettavuuden vuoksi myös siksi, että käyttäjät voivat usein säätää tekstityksen asetuksia itselleen sopiviksi. Esimerkiksi YouTubessa on selaimessa mahdollista muokata tekstityksen fonttia, fontin kokoa ja väriä sekä taustan väriä. (Asetukset > Tekstitykset > Valinnat).
Jos haluaa varmistaa, että myös kuulonäkövammaiset henkilöt saavat videoissa olevat tiedot, videosta voi julkaista käsikirjoituksen (transkription), jossa koko videon sisältö, puheet ja muut merkittävät äänet on kirjoitettu auki sekä lisäksi sanallisesti kuvaillaan sitä, mitä videossa tapahtuu.
3. Kirjasto tekee videon, jossa on pelkkää kuvaa ja tekstiä, mutta ei lainkaan ääntä. Miten tällaisen videon sisällön saattaminen saavutettavaan muotoon hoidetaan?
Videoita koskee useampikin WCAG-kriteeri, joissa otetaan huomioon kuulo- ja näkövammaisten henkilöiden tarve saada tieto saavutettavassa muodossa. Tekstitysvaatimus (kriteeri 1.2.2) auttaa kuulovammaisia henkilöitä. Näkövammaisten henkilöiden tiedonsaanti varmistetaan kahden kriteerin avulla. Kun video sisältää vain kuvaa eikä lainkaan ääntä, pitää pohtia, miten näkövammainen henkilö saa videokuvassa olevat tiedot (kriteeri 1.2.1). Jos video sisältää kuvan lisäksi ääntä, on mietittävä, sisältävätkö videon äänet kaiken oleellisen tiedon vai onko tarpeen lisätä kuvailutulkkaus, jossa kerrotaan, mitä videokuvissa tapahtuu (kriteeri 1.2.5).
Kun videossa ei ole lainkaan ääntä, sitä koskee WCAG-kriteeri 1.2.1. (pelkkä video). On kaksi vaihtoehtoa.
- Videolle voi antaa ns. vastineen aikasidonnaiselle medialle, mikä tarkoittaa sitä, että videon oleellinen sisältö selostetaan tekstinä siinä järjestyksessä kuin asiat videolla ovat. Tekstin voi julkaista vaikka omalla sivullaan ja lisätä videon alle linkin tekstiin.
- Toinen vaihtoehto on kuvailla videon oleellinen sisältö ääneen ja tarjota linkki äänitiedostoon videon yhteydessä.
Kannattaa muistaa se, että jos videossa näkyy tekstejä, ne pitää kirjoittaa auki. Vastine aikasidonnaiselle medialle tai äänitiedosto ovat tarkoitettu näkövammaisia varten.
Jos kaikki videon sisältämät oleelliset tiedot annetaan esim. kirjaston verkkosivulla tekstinä, video on tekstin mediavastine ja videon kohdalla pitäisi ilmoittaa, että videossa on samat asiat kuin verkkosivulla. Esimerkiksi kirjaston sivulla on tekstinä tarkat ohjeet siitä, miten palautusautomaattia käytetään. Jos sen lisäksi julkaistaan video, jossa näytetään automaatin käyttämistä, videon kohdalle voi kirjoittaa vaikkapa ”Video-ohjeet siitä, miten käytät palautusautomaattia”. Tässä tapauksessa ei tarvita erillistä tekstikuvailua tai äänitiedostoa. Video-ohjeista on todennäköisesti paljon hyötyä niille, joille lukeminen on jostain syystä hankalaa.
Joskus kirjastot julkaisevat videoita, joissa äänenä on vain musiikkia. Tällaisten videoiden kanssa pitäisi pohtia samaa asiaa kuin vain kuvaa sisältävien videoiden kanssa: miten näkövammainen henkilö saa videon kuvissa olevat tiedot? Musiikin joukkoon olisi lisättävä kuvailutulkkaus eli selostus siitä, mitä videon kuvissa tapahtuu. Esimerkiksi videolla olevat tekstit pitäisi lukea ääneen.
4. Kirjasto julkaisee esittelyvideon ja huolehtii, että se on tekstitetty asianmukaisesti. Pitääkö tämän lisäksi videon tekstityksen olla näkyvillä myös erillisenä tekstitiedostona tai kirjoitettuna auki?
Kun video on tekstitetty asianmukaisesti eli kuulovammainen henkilö saa tekstityksestä kaiken saman tiedon, jota videossa on ääninä, erillistä tekstitiedostoa tai auki kirjoitettua tekstiä ei tarvita. Sellaisen saa julkaista ja se on erittäin hyvä muoto kuulonäkövammaisille henkilöille. Esittelyvideon kohdalla on syytä miettiä, saa näkövammainen henkilö videon äänistä kaiken oleellisen tiedon vai olisiko videolle syytä lisätä kuvailutulkkausta eli selostusta ääneen siitä, mitä videolla näytetään.
5. Podcast on valmis ja se julkaistaan SoundCloudista, josta sitä upotetaan ja jaetaan eri tahoille. Pitääkö sisältö litteroida kokonaisuudessaan? Kuinka ja missä teksti pitää julkaista, jotta se täyttää direktiivin vaatimuksen?
Kyllä koko podcastin sisältö pitäisi antaa tekstimuodossa, jotta kuulovammaiset henkilöt pääsevät samaan tietoon käsiksi. Litteroinnissa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että teksti on luettavaa eli toistoja tai puheessa olevia täytesanoja ”niinku” yms. ei tarvitse kirjoittaa. Eri puhujat on kuitenkin merkittävä ja ilmaistava muutkin äänet kuin pelkkä puhe, esimerkiksi musiikin pätkät, nauraminen tai kuiskaaminen. Lisäksi tekstin muotoilussa kannattaa käyttää kappaleenvaihtoja kuten kirjoitetussa tekstissä yleensäkin eli vähintään puhujan vaihtuessa alkaa uusi kappale.
Se miten teksti julkaistaan, riippuu vähän siitä, miten SoundCloud-upotus on tehty. Jos kaikki podcastit on koottu samalle sivulle ja kustakin jaksosta on oma upotus, kunkin SoundCloud-upotuksen alle voi lisätä linkin jakson tekstiversioon. Tällöin teksti kannattaa julkaista omalla sivullaan. Jos taas podcast-jaksoilla on ihan oma sivunsa, SoundCloud-upotuksen alla voi julkaista koko tekstin.
Teksteille voi myös tehdä oman koontisivun, jossa on linkit kaikkiin podcastien tekstiversioihin. Tämä ratkaisu toimii myös silloin, jos kirjaston sivuilla on vain yksi SoundCloud-upotus, jossa ovat kaikki podcast-jaksot.
Vaatimus podcastien tekstiversiosta koskee vain 23.9.2020 ja sen jälkeen julkaistuja kirjastojen tuottamia podcasteja, joten on hyvä kertoa selvästi mistä jaksosta alkaen tekstiversiot ovat saatavilla.
6. Verkosta löytyy mielenkiintoinen video, joka on mahdollista upottaa embed-koodilla muille sivustoille katsottavaksi. Kun kirjasto upottaa videon verkkosivuilleen, niin ”periytyykö” vastuu tekstityksen olemassaolosta myös sille eli organisaatiolle, joka tekee upotuksen sivuilleen?
Saavutettavuusvaatimukset koskevat sellaisia sisältöjä, jotka kirjasto on itse tuottanut tai joiden tuottamista kirjasto on rahoittanut. Kun videoita tai podcasteja ostetaan ulkopuolisilta toimijoilta, saavutettavuusvaatimuksia pitäisi noudattaa ja tilatessa kannattaa ehdottomasti sopia siitä, kuka huolehtii vaatimusten noudattamisesta.
Muiden tuottamissa videoissa kirjastojen kannattaa suosia videoita, joissa on tekstitys. Jos videossa ei ole tekstityksiä, on hyvä kertoa, jos videossa ei ole tekstejä ja kertoa lyhyesti tärkeimmät asiat tekstinä.
7. Saavutettavuusvaatimukset täyttävän tekstityksen laatu on ihan oma iso kokonaisuutensa. Ohjeistuksissa sanotaan: ”Tekstityksen pitäisi kattaa paitsi videon puhe, myös muut olennaiset äänet. Esimerkiksi taustamusiikki, poliisiauton sireenien ulvonta, taustalla kuuluva äänimaisema tai oven koputus pitää kertoa tekstityksessä olennaisilta osiltaan. Taustamusiikin kuvailussa riittää usein esimerkiksi huomio musiikin tyylistä.” (Lähde: Saavutettavuusvaatimukset.fi). Kun mietitään vaikkapa yksittäisen kirjaston tai koulun resursseja, niin mitä välineitä heillä on käytössään, jotta voivat saada tämän aikaan?
Lainsäädännön saavutettavuusvaatimuksilla pyritään edistämään verkkopalvelujen yhdenvertaisuutta ja sisältöjen saavutettavuutta. Ymmärrän hyvin, että heti 23.9.2020 kaikilla ei ole resursseja tai mahdollisuuksia noudattaa kaikkia vaatimuksia. Tämä on otettu myös laissa huomioon: kukin palveluntarjoaja arvioi oman saavutettavuustasonsa ja kertoo avoimesti verkkosivuillaan saavutettavuusselosteessa, millä tasolla he ovat ja mitä puutteita mahdollisesti on. Laissa määritetään siis verkkosisältöjen saavutettavuusvaatimukset, mutta ei kielletä sellaisen sisällön julkaisemista, joka ei vielä täytä vaatimuksia.
Tärkeintä on mielestäni se, että pohdimme kirjastoissa keinoja parantaa kaikkien mahdollisuuksia päästä verkossa olevaan tietoon käsiksi ja teemme parannuksia sitä mukaa, kun pystymme. Ihan kaikkea ei saada kuntoon 23.9.2020, mutta jatkossa saavutettavuuden pitää olla mukana jo verkkosisältöjen suunnitteluvaiheessa.
Videoiden tekstittämisen suhteen voi aluksi pohtia, miten tekstitykseen voi valmistautua jo suunnitteluvaiheessa ja mitä ohjelmia on käytössä. Jos videoon tehdään käsikirjoitus, saisiko siitä muokkaamalla tekstityksen luonnosversion? Voisiko apuna käyttää vaikkapa uusimmissa Word-versioissa olevaa Sanele-toimintoa, jonka avulla tekstiä voi sanella? (Itselläni on Wordin Office 365 -versio ja kun laitoin kännykästä soimaan suomenkielisen podcastin, ohjelma tunnisti puhetta jo yllättävän hyvin. Puheentunnistuksella saa siis raakaversion hiottavaksi.)
Tekstityksessä on hyvä käyttää selkeää kieltä ja tiivistää etenkin puheen sisältöä, jotta tekstityksen ehtii lukea. Puhekielisyyttä voi tuoda esille sanojen ja sanontojen avulla. Kaikkia toistosanoja tai täytesanoja ei kannata tekstittää.
Kirjastoissa on paljon osaamista ja teknisesti taitavia ihmisiä. Kannustan jakamaan kokemuksia erilaisista sovelluksista ja ohjelmista, joilla tekstityksiä on tehty. Uskon, että lähivuosina tarjolle tulee automaattisia tekstitysohjelmia, joiden laatu on suomeksi ja ruotsiksi hyvä ja riittää, että varautuu laadun varmistamiseen. Ihan alusta ei kaikkea tarvitse tehdä, jos pystyy hyödyntämään puheentunnistusohjelmia.
Jos tekstitykseen ei vain yksinkertaisesti aluksi ole resursseja, on hyvä olla avoin tilanteen suhteen. Kertokaa videon julkaisun yhteydessä, että videossa ei ole tekstitystä.
8. Vanhoja ei-saavutettavia videoita ei tarvitse poistaa siirtymäajan jälkeen verkkosivuilta eikä niitä tarvitse tehdä saavutettaviksi takautuvasti. Jos sivustolla on tällaisia vanhoja videoita, niistä pitää kertoa saavutettavuusselosteessa (Lähde: Saavutettavuusvaatimukset.fi). Tarkoittaako tämä, että kaikkien julkisten organisaatioiden sivustoilla pitää olla saavutettavuusseloste? Pitääkö sellainen olla linkitettynä myös esimerkiksi YouTubeen ja muihin sosiaalisen median kanaviin, joissa organisaatio julkaisee sisältöjä?
Kyllä, jokaisen lain piirissä olevan toimijan pitää verkkosivuillaan julkaista saavutettavuusseloste, jossa kerrotaan sisältöjen saavutettavuudesta. Sosiaalisen median kanavissa ei välttämättä ole sopivaa paikkaa omalle saavutettavuusselosteelle. Kirjaston omilla sivuilla olevassa selosteessa voi hyvin kertoa myös sosiaalisen median sisältöjen saavutettavuudesta. Esimerkiksi Celian saavutettavuusselosteessa celia.fi-sivustolla kerrotaan, että Celian Youtube-kanavalla on ennen 23.9.2020 julkaistuja videoita, jotka eivät kuulu lain piiriin ja joissa kaikissa ei ole tekstitystä.
9. Saavutettavuusohjeissa mainitaan, että mikäli videon tekeminen saavutettavuusvaatimusten mukaiseksi olisi kohtuuttoman työlästä, raskasta tai kallista organisaation kokoon ja videon kohderyhmään nähden, on mahdollista käyttää kohtuuttoman rasitteen perustetta. Kohtuuttoman rasitteen perusteen käytöstä on ilmoitettava saavutettavuusselosteessa ja perustetta voi käyttää sisällön osalta vain tilapäisesti. (Lähde: Saavutettavasti.fi). Voiko vaikkapa yksittäinen kirjasto nojata tähän?
Yksittäinen kirjasto voi myös vedota laissa mainittuun kohtuuttomaan rasitteeseen, mutta tosiaan vain tilapäisesti ja ennakkoon suunnitellusti. Jos esimerkiksi kirjaston tilavarausjärjestelmä uusittaisiin tammikuussa 2021, voisi syksyn 2020 ajan vedota kohtuuttomaan rasitteeseen ja todeta, että saavutettavuusvaatimuksia aletaan noudattaa, kun uusi järjestelmä otetaan käyttöön.
Meillä ei ole vielä tietoa siitä, miten saavutettavuusvaatimuksia valvova viranomainen AVI suhtautuu videoihin, jotka eivät täytä saavutettavuusvaatimuksia. Itse ajattelen, että on hyvä priorisoida videot niiden kohdeyleisön ja käyttöiän ja tärkeyden suhteen. Kun video on tarkoitettu kaikille kirjaston käyttäjille ja sisältää sellaista tietoa, jota ei ole muuten verkkosivuilta saatavissa, pitäisi tekstitys ehdottomasti yrittää tehdä. Jos kyseessä on video, joka on suunnattu vain pienelle ryhmälle, esimerkiksi tallenne webinaariesityksestä kirjastovirkailijoille, videon voisi julkaista ilman tekstitystä. Samalla olisi hyvä tarjota webinaariesityksen diat saavutettavassa tiedostomuodossa. Esitysdiat harvoin vastaavat täysin esityksen puhetta, mutta niissä on yleensä tärkeimmät sisällöt.
10. Lain tarkoituksenahan ei ole estää sisältöjen julkaisua tai johtaa siihen, että sisältöjä poistetaan verkosta sen vuoksi, että ne eivät noudata saavutettavuusvaatimuksia. Suorat lähetykset eivät kuulu tämän lain vaatimusten piiriin, mikäli ne poistetaan kahden viikon sisällä lähetyksestä. Mikä tuntuma sinulla on siihen, tuleeko tekstitysvaade kuitenkin käytännössä saamaan aikaan sen, että valtaosa striimeistä on katsottavissa jatkossa vain suorana eli niiden tekstittäminen on yksinkertaisesti liian resursseja vaativa vaade, jotta ne voitaisi jättää katsottaviksi?
Valitettavan usein kuulee sen käsityksen, että videot voisi pitää verkossa kaksi viikkoa ja sitten ne pitäisi poistaa, jos niitä ei tekstitetä. Pelkään, että tällainen lain tulkinta on yleistä. Jos kyseessä on puhdas videostriimaus, jota ei ole tarkoitus jälkikäteen julkaista tallenteena, asia on selvä: suorissa lähetyksissä tekstitystä tai kuvailutulkkausta ei vaadita. Mutta jos organisaatio etukäteen tietää, että videotallenne on tarkoitus julkaista verkkosivuilla, sen tekstittämiseen olisi pitänyt varautua. Striimaustallenteen poistaminen kahden viikon kuluttua ei lisää yhdenvertaisuutta. Laki ei myöskään vaadi tekstittämättömien videoiden poistoa, vaan sitä, että videoista pitäisi tehdä saavutettavia.
Jos videota ei pysty tekstittämään, sitä ei tarvitse poistaa kahden viikon kuluessa. Video voi jäädä verkkoon, kunhan samalla ilmoittaa saavutettavuusselosteessa, että sivustolla on videoissa puutteita. Käyttäjien kannalta olisi tärkeää kertoa videon kohdalla, jos tekstitystä ei ole. Samalla on hyvä varautua siihen, että joku saattaa pyytää videosta itselleen saavutettavaa versiota.
Videoiden kohdalla on hyvä miettiä videoiden merkitystä ja hyödyllisyyttä yleisesti. Onko videosta hyötyä niille, joilla on esimerkiksi lukivaikeus? Video itsessään voi olla tärkeä saavutettavuutta lisäävä sisältömuoto joillekin käyttäjille. Saavutettavuutta ja tiedon saantia kannattaa pohtia kokonaisuutena eikä vain yksittäisten vaatimusten saavutettavuuskriteerien kannalta.
LOPUKSI KIRSI MUISTUTTAA: Miksi videot pitää lain mukaan tekstittää?
Lain tarkoituksena on parantaa kaiken verkossa julkaistavan sisällön saavutettavuutta ja sitä, että erilaiset ihmiset pääsisivät sisältöihin käsiksi. Tekstitysten avulla varmistetaan se, että kuulovammaiset henkilöt saavat videoissa äänenä olevat tiedot heille sopivammassa muodossa. Siksi suomenkielisessä videossa pitäisi olla tekstitys suomeksi ja ruotsinkielisessä videossa pitäisi olla tekstitys ruotsiksi. Käännöstekstityksiä saa tietysti antaa, mutta niitä saavutettavuusvaatimukset vaadi.
Kiitokset vastauksista Kirsi!
Tekstitykset Kirjastokaistan ohjelmissa
Me emme ole Kirjastokaistalla saavutettavuusasiantuntijoita, mutta seuraamme tiiviisti saavutettavuuteen liittyviä ohjeistuksia ja pyrimme huolehtimaan saavutettavuudesta sivustolla ja ohjelmissamme. Kirjastokaistan saavutettavuusseloste löytyy Tietoa Kirjastokaistasta -sivulta. Me olemme tekstittäneet aiemmin kaikki some-videot sekä lyhyet videot. Syyskuun 2020 alusta alkaen tekstitämme kaikki julkaisemamme videot. Tämän teemme yhteistyössä Lingsoftin kanssa. Olemme tehneet yhdessä pilotin, jonka pohjalta valitsimme videotekstityspalvelun, jossa tekstitys tuotetaan ihmisen ja koneen yhteistyössä puheentunnistusavusteisesti.
Voitte siis huoleti upottaa ja jakaa jatkossakin videoitamme. Samoin kaikki suorana lähettämämme sisällöt ovat katsottavissa myös jatkossa. Jokainen esitys omana videonaan ja tekstitettynä kahden viikon kuluessa lähetyspäivästä. Tekstit saa laitettua pois päältä tai päälle halutessaan (ns. closed captions cc-painike videon oikeassa alakulmassa).
Lue lisää:
Saavutettavuusvaatimukset.fi-sivusto
Saavutettavasti.fi: Videot ja äänitteet
Kirjastokaista: Valmistautumista videoiden ja audioiden tekstitysvaatimukseen
Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta
EU:n saavutettavuusdirektiivi kokonaisuudessaan
Kuva: Storyblocks
– Riitta Taarasti, 17.9.2020
