Näin kesälomien päättyessä on hyvä aika pysähtyä miettimään alkavaa uutta kautta. Lomia ennen tehdyt seuraavan kauden suunnitelmat sekä kiireen takia lomien jälkeen tehtäväksi siirtyneet työt eivät enää lomailun jälkeen ehkä tunnukaan keskeisimmille ja tärkeimmille tehtäville. Tuo ei ole merkki epäonnistuneista suunnitelmista vaan yksinkertaisesti siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä.
Kirjastokaistalla on meneillään kolmas vuosi. Olemme saaneet kiistatta paljon aikaan, mutta toimintaamme on leimannut myös ylioptimismi. Kuvittelimme, että alakohtaiset ohjelmamme otetaan kirjastokentällä innolla vastaan ja niiden koetaan tukevan alan viestintää ja maantieteellistä tasa-arvoa. Kuvittelimme myös aktiivisten kirjastolaisten vinkkaavan ohjelmia usein kollegoilleen ja esimiesten näyttävän ohjelmia esimerkiksi yksikköpalaverien osana.
… ”Taaskaan tänä vuonna meidän kirjastosta ei ollut mahdollista osallistua tähän seminaariin, mutta onneksi näemme tunnelima ja kuulemme aiheita videoista!”
… ”Johan on x-kirjasto kehitellyt mahtavan idean! Olipa hyvä, että Kirjastokaista teki siitä ohjelman, niin saadaan hyvät käytännöt muuallakin käyttöön.”
Tuollaista palautetta kuulemme, mutta kuvittelimme kuulevamme sellaista enemmän.
Entä sitten asiakkaille suunnatut kirjastomarkkinointiohjelmat? Mikseivät kirjastot julkaise niitä enemmän kotisivuillaan, jaa Facebook-sivuillaan tai hyödynnä muuten verkkopalveluissa, tapahtumissaan ja kirjastotiloissa? Tähän on monta syytä. Otetaanpa käsittelyyn ensimmäiset 4 estettä:
Este 1: ”Olisi kiva julkaista kirjailijavideoita verkkosivuillamme, mutta meillä ei ole aikaa ja osaamista sellaiseen.”
Tämä on todellinen este. Yllättävän monet kirjastot ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet ettei heidän julkaisujärjestelmänsä taivu videoiden julkaisuun tai heillä ei ole oikeuksia tehdä tämänkaltaisia päivityksiä. Toivon, että tämä olisi katoamassa oleva este. Ei yksikään video tai muu sisältö ole itseisarvo, mutta toki tiedotuksessa ja sisältöjen avaamisessa kannattaa hyödyntää olemassa olevaa materiaalia ja tuoda näin mielenkiintoisuutta, elävyyttä ja ajankohtaisuutta asiakkaille suunnatuille sivustoille.
Este 2: ”Jotta julkaisemme ja jaamme jotain, pitää sen olla meidän itsemme tekemää.”
Tätä en ymmärrä! Päällekkäisen työn tekemiseen ei kerta kaikkiaan pitäisi olla varaa. Vaikka kirjastoilla on omat kuntiin liittyvät rahoitus-, hallinto- ja paikalliset kulttuuriympäristönsä ja –tapansa, olemme yhtä. Joka ikinen kirjasto on suurta ja komeaa kirjastoperhettä. Pidetään siis yhtä, jaetaan, tuetaan ja kasvetaan yhdessä nykyistäkin näkyvämmäksi.
Este 3: ”Haluaisin seurata ohjelmianne, mutta en voi katsoa niitä työkoneellani ja vapaa-ajan pyrin rauhoittamaan työasioilta.”
Tätä palautetta tulee valitettavasti edelleen. Olkaa yhteyksissä kunnan IT-asiantuntijoihin, jos työkoneiltanne on estetty teknisesti videoiden katselu tai esimerkiksi äänten kuuluminen. Kuntaliitto on lähettänyt tästä kunnille viestiä loppuvuodesta 2010. Toivon sen parantaneen tilannetta. Kyllähän liikkuva kuva ja ääni ovat tärkeitä jo tiedonhaku- ja opastustehtävissäkin.
Este 4: ”Minua eivät kiinnosta mitkään tylsät alan jaaritukset.”
Ok, on niitä kirjastolaisia, jotka keskittyvät omaan kirjastoonsa ja asiakkaisiinsa ja eivät koe saavansa siihen lisäarvoa alan ajankohtaisten asioiden seuraamisesta. Kirjastopolitiikan tai innovaatiotuulien seuraaminen ei ole tietenkään välttämätöntä, mutta monelle meistä se avaa uusia näkökulmia tai pohdittavia teemoja. Linjaukset ja alalla käytävä keskustelu vaikuttavat loppupelissä jokaiseen kirjastoon. Suosittelen alan seuraamista. Me teemme parhaamme poimiaksemme ajankohtaisia teemoja lyhyinä ohjelmina.
Tässä reilun kaksivuotiaan tiimin tuntoja. Johtopäätöksenä se, että sama linja jatkuu, mutta siten, että teemme entistä voimakkaammin töitä yhdessä tekemisen ja näkyvyyden eteen. Siinä ohessa suunnitelmissa on jotain aivan uuttakin. Siihen palaamme myöhemmin.
Poimintana esimerkkivideo suunnan ja tavoitteiden pohtimisesta parin vuoden takaa Nuorkirjastolaisten alkuvaiheilta.
– Riitta Taarasti, 17.7.2012 –
