Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin (Siltala, 2018)
Kannen suunnittelu: Anna Makkonen
Ollaan opettajainhuoneessa. Paikassa, johon muilla kuin opettajilla ei ole juurikaan asiaa. Eletään yksi aamu, mutta jotta sen voisi käsittää, tarvitaan paljon takaumia ja siirtymiä tulevaan. Tapahtumaketjun laukaisee viesti, joka kilahtaa yhtä aikaa opettajien puhelimien näytölle. Joukko nuoria tyttöjä on linnoittautunut koulun liikuntasaliin mukanaan ase. Harmonia särkyy – jos sitä koskaan on ollutkaan.
Vilja-Tuulia Huotarisen ensimmäinen aikuisille suunnattu proosateos nivoo yhteen eri ikäpolvien erilaisia maailmoita äärimmäisen vakavan tilanteen äärellä. Näkökulmia ja rinnakkaisia kokemusmaailmoita on monta. Yksi keskeisistä tekijöistä on Kuusikon, liikuntasalissa olevien tyttöjen, keulahahmo C. Hän on 15-vuotias vloggari, jolla on satatuhatta seuraajaa, mutta jota kukaan ei tunnista, sillä hän vloggaa paperipussi päässään. Kuusikosta päähenkilöiden joukkoon nousee myös C:n ystävä Nora. Jos teinit ovat arvaamattomia, niin asiallisten työroolien takana vähintään yhtä eksyksissä tuntuvat olevan kirjan aikuiset. Rehtori Selena on kiinni kadonneessa ensirakkaudessaan ja hän välttelee kiintymästä kehenkään. Reseptinä siihen on harrastaa seksiä satunnaisten kumppanien kanssa yhdistettynä välittömään eroon. Mutta juuri tuota kaoottista aamua edeltävänä yönä Selenan nuorena kadonnutta ensirakasta muistuttava Justus onkin päättänyt viipyä seuraavaan aamuun. Sijaisopettaja Mii kipuilee minuutensa kanssa pääsemättä irti äitinsä otteesta. Juuri hän haluaa pelastaa sen lapsen, joka on linnoittautuneena liikuntasaliin ladatun aseen kanssa. Sitten opettajainhuoneessa ovat vielä Kenneth, Jonninjoutava, Everything will be fine, Painija ja Helvetin Esikartano. Ne tuskin ovat nimiä, joita heistä opettajanhuoneessa käytetään. Nimet tulevat teinien maailmasta.
Kontrollin puute huokuu tarinassa joka tasolla. Kapinoiva Kuusikko ottaa aikuisilta kontrollin pois. Opettajat poukkoilevat nuo riipaisevat hetket vailla johtajaa rehtorin harrastaessa yläkerrassa seksiä edellisenä iltana tapaamansa nuoren miehen, Justuksen, kanssa. Tukholmaan matkalla oleva Justus esittää kysymyksiä, ja Selenan on kerrankin pakko vastata. Samaan aikaan opettajat tulevat paljastaneeksi itsestään salaisuuksia, ja yksi Kuusikon jäsenistä ei olekaan mukana liikuntasalissa. Poliisikin tuntuu vaan viipyvän.
Siitä on pitkä aika, kun olen lukenut viimeksi romaanin, jonka näyttämönä on näin vahvasti teinien maailma sen sisältä kerrottuna. Olin kirjan alussa hukassa sen suhteen, kuka milloinkin kertoo, mutta uskon että näin sen kuului ollakin. Pikkuhiljaa tekstin fontit ja aiemmin luettu alkoi ankkuroida statuksia. Erityistä tässä upeassa romaanissa oli myös se, että se ei muistuttanut mitään aiemmin lukemaani teosta. Suosittelen vahvasti tämän kirjan lukemista, mutta yhden vinkin haluan antaa. Kun tartut kirjaan, niin älä jää jumiin sen rakenteelliseen haastavuuteen, äläkä pinnistele ymmärtääksesi kaikkea. Minä syyllistyin hieman pinnistelemään. Anna kirjan kauniin tekstin viedä ja rentoudu sen ääreen. Hieno ja puhutteleva teos, jossa kaikkeen ei edes ole vastauksia. Tai ainakin niin minä sen koin.
Kirjan jäljillä -bloggauksissa on aina mukana myös video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Vilja-Tuulia Huotarinen kertoo Turun Kirjamessujen suoralähetspisteestä 5.10.2018 lähetetyssä haastattelussa kirjastaan ”Niin kuin minä heidät näin”. Huotarisen haastattelijana toimii virolainen kirjailija Kätlin Kaldmaa.
Lisätietoja:
Vilja-Tuulia Huotarinen Kirjastokaistalla
Vilja-Tuulia Huotarinen Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi
– Riitta Taarasti, 25.8.2019 –
