Sofi Oksanen: Koirapuisto (Like, 2019)
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Luin Koirapuiston reilut puoli vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Sofi Oksasen aiemmat romaanit ovat tehneet niin vahvan vaikutuksen, että halusin ajankohdan Koirapuiston lukemiselle olevan juuri oikean. Sellaisen, että saisin keskittyä rauhassa jokaiseen sanaan ja saisin lukea kirjaa aamusta iltaan, jos siltä tuntuu. Sellainen keskittymisen ja kiireettömyyden aika koitti kesälomalla.
Edellisten romaanien tapaan Sofi Oksanen on tarttunut vakaviin ja vaikeisiin teemoihin kertoen niistä taidokkaasti. Kirjan kertojaminä on ukrainalainen Olenka. Olenka kaipaa lapsuuttaan Tallinnassa, josta perheen isä päätti viedä perheensä Viron itsenäistyttyä takaisin suvun kotiseudulle ukrainalaiseen pikkukylään. Tallinna on ollut itäblogin Pariisi, kun taas Itä-Ukrainan kylät ovat takapajuisia. Ne ovat täynnä hämäriä bisneksiä ja köyhyyttä, jota ihmiset koettavat parantaa vaarallisilla hiilikaivoksilla, unikkobisneksellä ja etsimällä kaikin mahdollisin tavoin keinoja hyötyä maassa vallitsevasta epäjärjestysestä. Myös Olenkan isän Tallinnan aikaiset anteennivirittelybisnekset, joilla Tallinnaan saatiin länsituulahduksia Suomen television kautta, vaihtuvat Ukrainassa vaarallisempiin ja uhkarohkeampiin rikoksiin. Tyytymättömyys vie Olenkan Pariisiin mallin töihin, mutta ura ei avaudu suunnitelmien mukaan. Paluu Ukrainaan on vääjäämätön. Olenka ei halua elää kuten suvun muut naiset ja hän etsii tietä vaurauteen ulkonäkönsä ja nuoruutensa kautta. Pian Olenka työskenteleekin jo firmassa, joka myy palveluita länsimaisille lapsettomille pareille. Aluksi kaikki menee loistavasti ja Olenka nousee firmassa arvostettuun asemaan. Munasoluja luovuttavat tarkoin valitut tytöt, joilla on juuri sellaisia ominaisuuksia, joita vanhemmat lapsilleen haluavat. Taustaa ja perheen historiaa voi toki muokata ja niin toimitaan. Tytöt ovat kauppatavaraa ja hyödykkeitä, kunnes lapsuuden perhetuttavasta Dariasta tulee Olenkan tärkein luovuttaja. Darian ja hänen perheensä Olenka haluaa pelastaa. Asiat saavat kuitenkin uusia käänteitä, kun Ukrainan mafian päällikön poika Viktor Kravets kääntyy Olenkan puoleen lapsettomuushuolineen. Juoni alkaa vyöryä kohti juurien, edellisten sukupolvien ja loputtomien kertomatta jättämisten katkeria umpisolmuja.
Tarina etenee luontevasti kahden maan ja aikatason välillä. On lapsuuden, nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden Ukraina sekä nykypäivän Helsinki. Juoni vangitsee, sillä vaikka kutakin aikatasoa on luontevaa seurata omana tapahtumaketjunaan, myös vinkit päähenkilön päätymisestä nykytilanteeseen ovat luku luvulta vahvemmin läsnä. Miksi ukrainalainen Olenka kertoo tarinaansa Helsingistä? Mikä vetää häntä koirapuistoon? Kenelle hän tarinaansa kertoo? Kirja on upea psykologinen trilleri, jonka haluaisi lukea loppuun yhdeltä istumalta.
Teos avaa myös Euroopan lähihistoriaa, ja saa lukijansa ihailemaan sitä valtavaa tutkimustyötä, jota Sofi Oksasen on täytynyt tehdä kyetessään kuvaamaan niin taidokkaasti ukrainalaista kulttuuria ja Ukrainan poliittismaantieteellisen sijainnin tuomia vaiheita osana Itä-Eurooppaa. Hedelmöitysbisnes ja lapsitehtailu tuntuvat niissä olosuhteissa varttuneille köyhille ukrainalaistytöille karmivan luontevilta valinnoilta yrityksissä kohti parempaa tulevaisuutta. Samoin kirjassa on kuvattu taitavasti tietä siihen kylmyyteen, joka saa ihmisen hyväksikäyttämään toisen epätoivosta tilaa. Korruptio rehottaa vääjäämättömältä tuntuvana osana kulttuuria, jossa kaikki ovat varuillaan ja jossa rahalla tuntuu saavan mitä tahansa.
Kirjan maailma on kova, mutta juonen edetessä pinnan alla vahvistuvat myös inhimilliset tarpeet ja äänet, joissa raha jääkin toissijaiseksi. Nekin äänet pitävät kuitenkin sisällään vihaa.
Sofi Oksasen kuudes romaani on loistava, kuten edeltäjänsäkin. Uutisia Ukrainasta en lue ja katso enää samoin, kuin ennen Koirapuiston lukemista. Kirja sysää ajatukset myös paikallisuutta ja tiettyä ajanjaksoa laveammille radoille. Suuret tulo- ja hyvinvointierot eivät johda kenenkään onneen. Oli kyse maanosista, maista tai valtion sisäisistä eroista. Erovaisuudet johtavat herkästi hyväksikäyttöön, sillä etuoikeutettu asema voi sokeuttaa.
Kirjan jäljillä -bloggauksissa on aina mukana myös video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Tapasimme Sofi Oksasen Helsingin kirjamessuilla 24.10.2019 ja kuvasimme osan Kolme kysymystä kirjastosta -sarjaan.
Lisätietoja:
Sofi Oksanen Kirjastokaistalla
Sofi Oksanen Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi
– Riitta Taarasti, 9.7.2020 –
