Kimmo Aroluoma: Kingston Wallin perintö (Like, 2023)
Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen
Albumien kannet: Kie von Hertzen (I&II), Eppu Walli (II), Bruno Maximus (III)
Kimmo Aroluoman kirjoittama kirja on tavallaan – tai ainakin se tuntuu – itsenäiseltä jatko-osalta Viljami Puustisen vuonna 2014 ilmestyneelle Kingston Wall – Petri Wallin saaga (Like, 2014) -teokselle. Siinä missä Puustisen kirja kertoi yhtyeen ja varsinkin Petri Wallin tarinan, pureudutaan Aroluoman teoksessa syvemmin bändin musiikkiin ja soundiin. Petri Wallin saagan ilmestymistä odotin aikanaan kädet hioten, kun kirjan kirjoittamisesta tiedotettiin julkisuuteen. Kuten Aroluoma itsekin toteaa kirjassaan Puustisen teoksesta: “En muista, että olisin koskaan odottanut mitään muuta kirjaa niin malttamattomana.”
Kingston Wallin perinnön suhteen odotukseni olivat siis korkealla. Ahmin vuonna 2014 Puustisen kirjan noin puolessatoista päivässä, ja nyt kun “rikos“ on jo varmaan vanhentunut, uskallan tunnustaa livahtaneeni työajalla piiloon lukemaan kirjaa silloisessa työpaikassani jollain nyttemmin jo unohtuneella verukkeella. Tämä kertonee siitä, kuinka intohimoisesti suhtaudun yhtyeeseen.
Aroluoman kirja alkaa aikamatkalla 1990-luvun alkupuoliskolle. Muistellaan Kingston Wallin keikkoja, kasvukipuillaan ja eletään villiä nuoruutta lama-ajan Kirkkonummella ja Helsingissä sekä sivutaan mm. Amorphista ja muita aikalaisbändejä, jotka jollain tavalla olivat lähellä Kingston Wallia. Ei kuitenkaan mene kauaa, kun ollaankin jo Sami Kuoppamäen, Jukka Jyllin sekä von Hertzenin veljesten mukana bändin muistokiertueella vuonna 2019.
Petri Walli jätti jälkeensä musiikin lisäksi liudan soittotarvikkeita, kuten jonkinlaisen artefaktin aseman muusikkopiireissä saavuttaneen Gibson Les Paul -sähkökitaran, jota kirjassa lähdetään testaamaan ja tutkimaan Ivaloon saakka. Soittokamoja jäljittäessä kohdataan useita ihmisiä, ja heidän kanssaan käydyt keskustelut ovatkin Kingston Wallin musiikin analysoinnin lisäksi kirjan sykähdyttävintä antia kun jälleen huomaa, kuinka suurella rakkaudella muutkin Kingston Wallista diggaavat suhtautuvat bändiin. Myös itse kirjailijan ”vaikea” suhde Kingston Wallin musiikkiin on samaistuttava, vähintäänkin uskottava, vaikka itse olin 90-luvun alkupuolella vielä päiväkoti-ikäinen.
Kirja on jaettu 21 lukuun, jotka eivät etene ajassa aina kronologisesti, mutta kuitenkin erittäin hyvässä järjestyksessä kirjan tarinallisen rakenteen kannalta. Kirjan lopussa palataan esimerkiksi yhtyeen albumien äänityssessioihin, jonka jälkeen jatketaan taas tässä päivässä, vuoden 2019 tribuuttikiertueen päätöskeikalla. Hyvää potkua tekstiin antaa myös se, että Kingston Wallin elossa olevat jäsenet sekä mm. von Hertzenin veljekset saavat kirjassa mukavasti äänensä kuuluviin.
Kirjaa lukiessa tulee kuitenkin välillä väistämättä mieleen ajatus siitä, kiinnostaako tämä niitä lukijoita, jotka eivät itse soita musiikkia. Kun on lukenut muutaman sivun kitarankielistä ja efektipedaaleista ilman että asia varsinaisesti on itselle tuttu, voin kuvitella että monen keskittyminen alkaa herpaantua. Satunnaisesti soittelevana kotikitaristina minulla on näitä juttuja kohtaan mielenkiintoa, mutta huomasin itsekin lukevani esimerkiksi Kuoppamäen rumpukalustoa käsittelevät sivut jo selkeästi rivejä skippaillen. Vaikka kirjassa on paljon myös ns. ammattijargonia ja hyvinkin spesifiä musiikin soittamiseen ja tuottamiseen liittyvää tekstiä, ei sitä silti Kingston Wallista kiinnostuneen kannata missään tapauksessa jättää kokonaan väliin, vaan hypätä vaikka sivun tai parin yli, jos homma alkaa välillä puuduttaa. Siinä missä alkuun mainitsin hotkaisseeni Puustisen kirjan pikavauhtia, meni minulla tämän kanssa hieman useampi päivä.
Vuonna 2023 Kingston Wall on ollut jo useamman vuoden suositumpi kuin koskaan olemassaolonsa aikana, joten myös bändiin liittyvälle kirjallisuudelle on luonnollisesti kysyntää. Ennen Viljami Puustisen ja Kimmo Aroluoman kirjoja bändin vaiheista ja kuvioista oli lähipiiriin kuulumattomalle tarjolla tietoa hyvin niukasti, ja siitäkin tiedosta suurin osa tuli satunnaisilta nettisivuilta tai kuulopuheina.
Pyrin alun perin kirjoittamaan tämän artikkelin vertaamatta Aroluoman ja Puustisen kirjoja keskenään, mutta huomaan kuitenkin sortuneeni siihen useampaan kertaan. Se ehkä kertoo siitä, miten nämä kaksi teosta täydentävät toisiaan, joten kannattaa ehdottomasti lukea Petri Wallin saaga ennen tarttumista Kingston Wallin perintöön.
Lisätietoja:
Ari Väntäsen artikkeli Kingston Wallista musiikkikirjastot.fi:n blogissa
Kirjan jäljillä -blogi
– Joonas Nevalainen, 21.3.2023 –
