Joni Pyysalo: Putoamispaikka (WSOY, 2021)
Kannen suunnittelu: Tom Backström
Teos kuljettaa lukijaa alkaen talven pimeydestä ja kylmyydestä, läpi lämpimän ja värikylläisen kesän kääntyen lopulta syksyyn, joka muistuttaa saapuvasta talvesta ja uuden kierroksen alkamisesta. Tuon ajan seuraamme kolmen päähenkilön elämää. Heidän vaiheitaan voi tarkkailla kolmena erillisenä tapahtumakulkuna. Heitä yhdistää kuitenkin se, että he ovat perhe. Se, mitä heidän kunkin elämässä tapahtuu, vaikuttaa hyvin ohuesti muihin perheenjäseniin. Suurimmat mullistukset tapahtuvat heissä itsessään.
Perheen isä, Aran, on menettänyt onnellisuuden tunteen. Toimittajana työskentelevä Aran on kyllästynyt, mutta hän jaksaa vielä etsiä tunnetta ja itseään. Juristina toimiva Aranin puoliso Nona ei jaksa työelämää. Parisuhde on menettänyt kipinän, mutta se ei tunnu haittaavan Nonaa. Yhdessä pysyminen yhdistettynä oman tilan olemassaoloon on puolisoiden välinen sopimus. Heidän tyttärensä Arlan aikuistuminen ja kotoa pois muuttaminen ovat tuoneet Nonan sydämeen tyhjyyttä eikä Nona tiedä, mitä hän haluaa. Ympäristöasioiden ja kulutuskriittisyyden puolesta työtä tekevä Arla haluaa kaikille hyvää. Hän haluaa rakentaa parempaa maailmaa.
Tapahtumat käynnistyvät Aranin äidin merenrantatalon edustalta. Aranin äiti kävelee salmen yli ja katoaa. Aranin äiti on kunnostanut vanhaa taloa ja muokannut pihapiiriä. Eräänä helmikuisena päivänä hän vain katoaa. Etsinnät eivät tuota tulosta. Työuupumuksesta sairaslomalle määrätty Nona asettuu taloon. Vanha talo, sen esineistö ja ennen muuta sitä ympäröivä luonto ottavat Nonan otteeseensa. Ne luovat perspektiiviä myös hänen lapsuudenperheessä koettuihin menetyksiin ja suruihin. Aistit valpastuvat. Se johtaa tekemiseen. Askel askelelta kaikki onkin toisin.
Aran käy välillä talossa. Hänelle vanhat esineet muuttuvat vihjeiksi äidistä ja hänen omista juuristaan. Ne käynnistävät etsinnän ja tutkimusmatkan. Työpaikalla hänen tehtävänään on pelastaa kaatumassa oleva matkailulehti. Matkustaako ihminen saadakseen etäisyyttä, nähdäkseen uusin silmin, vai paetakseen elämää ja itseään?
Arla ei halua saapua vielä isoäidin taloon. Arla luottaa ihmisiin ja ihmisten hyväntahtoisuuteen. Hän rakentaa unelmaansa konseptista, jossa nykyinen elämänmuotomme korvaantuu ekologisesti kestävämmällä tavalla. Hänen ideansa on ”Kokemus ilman ostosta” -simulaatio, jonka avulla ostamisen mielihyvään ja sen jälkeiseen pettymykseen kiinni jääneet ihmiset voitaisiin parantaa riippuvuudestaan. Arla tietää, että muutos on pakko, ei vaihtoehto. Metsiin hiilinieluina ja hapen tuottajina voi luottaa, mutta miten on ihmisten, jopa läheisten, laita?
Putoamispaikka on romaani, joka antaa lukijalle tilaa kokea asiat omalla tavallaan. Minä koin kirjan ennen muuta etsimisen ja löytämisen sekä tarpeellisena olemisen tunteen kuvauksina. Luonnon ja vuodenaikojen vaihtumisen kuvaus on lumoavan kaunista. Tässä teoksessa luonnon kohtaaminen riisuu ihmisen. Sen kohtaavat äiti ja tytär, mutta hyvin eri tavalla. Isä ja tytär puolestaan kohtaavan media arvaamattomuuden lähes absurdia hipovat lainalaisuudet. Mahdollisuudet ja ankaruuden. Kumpikin omalla, hyvin erilaisella tavallaan. Miestä ja vaimoa kuljettaa etsintä, joka on molempien omaa ja yksityistä. Neljäntenä parivaljakkona on tapahtumien ison kaaren sisältämät etsinnät sekä lukijan lukukokemus etsintänä. Putoamispaikka ei ole kirja, joka ”läpiluetaan”. Välillä lauseet oli luettava uudelleen, sillä ne vaativat pysähtymään ja kirkastuivat vasta toiseen kertaan lukien. Koin hetkittäin lähes eksyväni ja kuitenkin tuntevani ennen muuta löytämisen riemua.
Putoamispaikka on romaani, jota leimaavat kiivas johtolankojen ja vihjeiden etsiminen ja samaan aikaan täydellinen rauha luonnon ja luontosuhteen kuvauksessa. Tässä teoksessa ne voivat elää rinnakkain. Tunsin lukiessa auringon lämmittämän kallion kättäni vasten ja merituulen tuiverruksen ohimoilla. Näin hyönteisten öisen tanssin taskulampun tuomassa valokiilassa ja tunsin hedelmäpuiden kukintojen tuoksun. Myötäelin myös putoamisen tunteen ja näin sen tuomia varjoja ja valoja. Pyysalon teksti on niin kaunista, että välillä melkein häikäisee!
Kirjan jäljillä -bloggauksissa on aina mukana myös video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Tapasimme Joni Pyysalon ensimmäisen kerran syyskuussa 2012, kun hän esiintyi Nuoren Voiman Liiton Prosak-proosaklubilla Kansallisteatterin Lavaklubilla Helsingissä. Videossa Marko Gustafsson haastattelee Pyysaloa, ja Pyysalo lukee Oranssit mursut -novellinsa teoksesta Ja muita novelleja. (HUOM! Pahoittelemme tämän tallenteen äänenlaatua. Tuolta klubilta saimme mukaan lähinnä tilaäänen.)
Lisätietoja:
Joni Pyysalo Kirjastokaistalla
Joni Pyysalo Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi
– Riitta Taarasti, 27.12.2021 –
