Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus, 2015)
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
”Seksistä ja matematiikasta” on kirja, jonka lukeminen tuntui siltä kuin olisin katsonut kaikkea beigen harsoverhon läpi. Tuntui niin kuin olisin vaeltanut ikuisessa loppusyksyssä ja kuitenkin… kirjan luettuani olin saanut kokea matkan, joka kosketti jokaista aistia.
Romaanin keskushenkilöitä ovat Erika, joka on ollut lapsuudesta lähtien matemaattinen erityslahjakkuus sekä Tuovi, jonka kiinnostuksen kohteina ovat ympäristön tila ja luonnonsuojelu. Heitä yhdistää varautunut suhtautuminen lapsuusajan maailmaan, sillä kumpikin on tuntenut lapsuudenperheissään vahvaa ulkopuolisuutta. Erikalle se on tunteita kuten kuvottavia hajuja ja kosteutta, ja Tuoville torjutuksi tulemista.
Erikan matemaatikon ura on vienyt hänet työskentelemään Berliiniin. Erika on sulkeutunut, mutta Erikan synestesia auttaa häntä selviämään eteen tulevista haasteista. Hän näkee numerot väreinä ja laskutoimitukset muotoina. Jo lapsena Erika kykeni laskemaan päässään vaikeita laskutoimituksia ja hahmottamaan monimutkaisia matemaattisia ilmiöitä. Erikan isoisä, Rehtori, huomasi Erikan huippuälykkyyden jo tämän ollessa pieni lapsi ja johdatti hänet matematiikan maailmaan.
Erikalla on halu hallita, kontrolloida sekä luoda järjestystä. Hän joutuu kuitenkin heti kirjan alussa tilanteeseen, jota hän ei voi hallita. Erika kohtaa väkivaltaa omassa rappukäytävässään Berliinissä. Hänen kollegansa Tom raiskaa Erikan. Erika jättää tutkimustyönsä Berliinissä ja lähtee Helsinkiin hauraana ja haavoitettuna pakoon tuota painajaista.
Samaan aikaan toinen kirjan keskushenkilöistä, kirjastossa työskentelevä transmies Tuovi, ottaa askelia uuden identiteettinsä kanssa uudessa sukupuolessa. Hänen on vaikea keskittyä mihinkään ja hän hakee queer-treffisivuston kautta ihmistä elämäänsä. Hän tuntee myös vahvaa riittämättömyyttä seuratessaan Suomenlahdella tapahtunutta tankkerin öljyonnettomuutta. Tuovi on vegaani ja hän tekee valintoja ottaen ympäristön huomioon. Hän tuntee kuitenkin ahdistusta tietäessään, ettei yksittäisten ihmisten teoilla ole mitään merkitystä isojen ympäristöä tuhoavien tekojen ja kulttuurin vallitessa.
Kotimaahan paennut ja Helsingin yliopistolla työskentelevä Erika tapaa sattumalta kampuksen kirjastossa työskentelevän Tuovin. Molempien elämässä on paljon synkkyyttä ja yksinäisyyttä, ja polkujen kohtaaminen tuo mukanaan myös yhteisiä rankkoja kokemuksia. Niistäkin on vaan selvittävä.
Muita keskeisiä henkilöitä teoksessa ovat molempien keskushenkilöiden yhteinen ystävä Annukka, joka on taiteilija sekä Erikan kehitysvammainen pikkusisko Emilia. Ennen muuta Emilia on henkilö, jonka elämä ei ole läpi juonenkulun ilotonta. Vaikka Emiliaa vainoaa mystinen mielikuvitushahmo, jota hän kutsuu koirapojaksi, juuri koirat saavat Emilian silmät loistamaan ja riemun valloilleen, kun hän saa kertoa koirista.
Kirjassa on paljon vahvoja viettejä, tuskaa ja epätoivoa. Kirjan lukemisen jälkeen päällimmäisenä on kuitenkin erityisellä tavalla mielen vallannut voimaantuminen. Länsimaisten ihmisten luontosuhde ei ole kaunista katseltavaa ja juuri senhän tämä kirja lukijalleen piirtää.
Miksi kirjoitan kahdeksan vuotta sitten ilmestyneestä teoksesta? Ensiksikin siksi, että kirjaston näkökulmasta suosittelua ansaitsevat yhtä lailla jo aiemmin ilmestyneet kirjat kuin uutuudetkin. Toiseksi siksi, että haastattelin Iida Raumaa 13.4.2023 ”Kirjasto on ekoteko” -webinaarissa, jossa lähestyin Iidan teoksia ympäristönäkökulmasta. Kirjoitin tämä bloggauksen jo ennen tuota haastattelua, mutta julkaisen sen vasta nyt, kun voin liittää haastattelun tallenteen osaksi bloggausta.
Erittäin vahva suositus kaikista Iida Rauman romaaneista. Tätä bloggausta kirjoittaessa niitä on ilmestynyt kolme: ”Katoamisten kirja” (Gummerus, 2011), ”Seksistä ja matematiikasta” (Gummerus, 2015) ja ”Hävitys: Tapauskertomus” (Siltala, 2022). Iida Rauma vie teoksillaan lukijat niin epämiellyttäviin tilanteisiin ja pelottaviin maailmoihin, että lukumatka saattaa tehdä kipeää. Nuo matkat ovat hyvin arvokkaita ja palkitsevia. Kirjat pureutuvat tärkeisiin teemoihin, mutta ne eivät saarnaa, vaan ne antavat lukijan katsoa. Nämä teokset eivät ole ”hyvän mielen lukemista”, vaan teoksia, jotka antavat ja koskettavat valtavasti ja jotka jättivät ainakin minuun pysyvän jäljen.
Kirjan jäljillä -bloggauksissa on mukana usein myös video. Tämän bloggauksen videona Iida Rauman haastattelu ”Kirjasto on ekoteko” -webinaarissa 13.4.2023.
Lisätietoja:
Iida Rauma Kirjastokaistalla
Iida Rauma Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi
– Riitta Taarasti, 19.4.2023 –
