Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä (WSOY, 2018)
Kannen suunnittelu: Martti Ruokonen
Kaikkien toiveiden kylä on kirja, jonka lukemisen jälkeen minun oli pidettävä monta päivää taukoa ennen seuraavaan kirjaan tarttumista. Kertojat Agave ja Monika sekä kreetalainen pieni vuoristokylä tunkeutuivat niin syvälle tunteisiin, että kirjan loputtua siitä irtautuminen teki melkein kipeää.
Kaikkein toiveiden kylä kertoo kahdesta naisesta, jotka elävät sattuman kautta yhdessä kokonaisen kesän. Kreetalainen 93-vuotias Agave elää muistoineen ja eläimineen autioituneessa vuoristokylässä. Kaikki muut ovat lähteneet ja ennen elämää pursunnut kylä rapistuu. Sopusointu luonnon kanssa tuntuu olevan Agavelle yhtä mutkatonta ja luonnollista kuin hengittäminen. Agaven harmonia rikkoutuu, kun hän löytää tajuttomana makaavan pahoin loukkaantuneen nuoren naisen vuohipolulta. Agave saa kuljetettua naisen kotinsa vanhan aasinsa, Pyhä Eufemia Kaikkienylistämä Khalkedonialaisen, avustuksella. Agave hoitaa Monikaa, joka palaa pian tajuihinsa ja vahvistuu viikko viikolta. Ystävyys ei ala hetkessä, mutta kesän edetessä jaetut tarinat ja arki kietovat nuo kaksi naista yhteen. Kesän aikana Monika kasvaa myös kiinni vuoristokylään. Enää eläimet eivät katso rauhanrikkojaa epäillen, vaan kulkevat Monikan mukana. Enää Agaven omituiset tavat eivät inhota Monikaa, vaan ne alkavat tarttua häneen.
Kaikkein toiveiden kylä käy ankarasti massaturismin kimppuun. Samalla se on kuitenkin kunnianosoitus ihmisten kohtaamisen tärkeydelle. Ikänsä vuoristokylässä asuneen Agaven ja oppaana toimivan Monikan Kreeta on kirjan alussa kaksi eri paikkaa. Agaven Kreeta on koti, jossa on hyvä olla, mutta johon sotajoukot ovat tunkeutuneet milloin vuoriteitä pitkin, milloin laskuvarjoilla tullen. Murhia, raiskauksia, ruoskimista, alistamista, hajottamista. Armeijat ovat tunkeutuneet saarelle eri aikoina eri puolilta ja eri kieliä puhuen, mutta aina ne ovat tulleet. Sota nukkuu toinen silmä raollaan kuin koira, kertoo Agave Monikalle. Rauhan aikana saaren on vallannut koko muu maailma. Muun maailman toi turismi.
Sotien ja vainojen aikana kyläläiset ovat paenneet piiloon kylän alla oleviin luolastoihin, Kaikkien toiveiden kylään. Monika puolestaan pakenee omia taistelujaan ja levottomuuttaan oppaaksi Kreetalle. Monikan tarjoilema Kreeta on vain turismitotta. Kun Monika kohtaa Agaven ja Kaikkien toiveiden kylän kautta todellisen Kreetan, löytää hän myös itsensä. Luolista löytyy myös puuttuvia palasia Agaven elämästä. Onko surullisempaa kuin nippu tunteella kirjoitettuja kirjeitä, jotka on palautettu lähettäjälleen? Entä kuinka aikanaan joka kesä kylässä vierailleen perheen lämmin muisto voi säilyä valokuvan kautta, vaikka erään kesän jälkeen perheestä ei enää koskaan kuulunutkaan mitään? Kaikkien meidän on nöyrryttävä joskus – parempi tehdä se vapaaehtoisesti, kuiskaa Agave Monikalle.
Etelän Agave ja pohjoisen Monika ovat eurooppalaisia naisia, jotka tuntuvat tulevan aivan eri maailmoista. Lopulta kaikki on kuitenkin yhteistä. Muistot ovat tallessa sydämessä, eikä niitä kukaan voi viedä pois. Elämä tuo käännekohtia ja ne voivat ohjata ymmärtämään sen, että moni asia on unohtunut ja monet asiat olisi halu unohtaa. Agaven sanoin, kaikkien sisällä on musta ohdake, joka pistelee joskus. Kummallakin naisista on kehossaan arpia ja vaikka ne ovat tulleet eri aikoina, ovat ne yhteisiä. Kummankin naisen elämässä edesmenneet läheiset ovat heille yhä läsnä.
Käyn viikoittain lukulähettiläänä vanhainkodissa. Kysyin ensimmäisellä vanhainkotikäynnillä uusilta ystäviltäni ovatko he nähneet, kuulleet, haistaneet tai maistaneet koskaan sitä mitä lukevat. Kaikki pyörittivät päätään. Otin viimeksi lukulähettiläskäynnilleni mukaan Kaikkein toiveiden kylän. Luin katkelmia ja halusin niiden tarjoavan heille matkan. Lopettaessani tiesin, että olimme käyneet Kreetan saarella aurinkoisessa vuoristokylässä. Kuuntelin ystäviäni ja näin heissä jokaisessa Agaven. Täynnä tarinoita ja kokemuksia.
Kirjan jäljillä -bloggauksissa on aina mukana myös video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Anja Snellman kertoo kirjastaan ”Kaikkien toiveiden kylä” Marko Gustafssonin haastattelussa. Haastattelu on kuvattu Kallion kirjaston Dekkarikirjastossa 19.9.2018.
Lisätietoja:
Anja Snellman Kirjastokaistalla
Anja Snellman Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi
Kuva: Lotta Taarasti
– Riitta Taarasti, 8.2.2019 –
Kyllä kertomus kahdesta naisesta vie mukaan. Olen lainanut kirjan Tukholman kirjastosta ja turismiteemaa ei ainakaan käsitellä Ruotsin kirjallisuudessa. Saa nähdä inspiroituuko joku muu kirjailija tulevaisuudessa?
Luin 40 sivua ja se riitti. Kerronta oli liian verkkaista, jotenkin taiteellista ja töksähtelevää makuuni. Kreeta ainoa plussa.
Minua häiritsi fiktiivinen maanalainen maailma sekä Mikiksen sotkeminen tarinaan, olisi voinut olla joku Jorgos esimerkiksi. Ja epäselväksi jäi miten Monika loukkaantui.
Kreetalla, niin Plataniaksessa kuin muissakin kaupungeissa käyneenä, tarina kiinnosti itse Kreetan vuoksi.