Kirjastokaistalla on ollut työharjoittelijoita tasaiseen tahtiin koko Kirjastokaistan kaksivuotisen historian ajan. Harjoittelijoita on tullut useista eri av-alan koulutusta tarjoavista oppilaitoksista. Tänä keväänä Kirjastokaistalla työskenteli kaksi harjoittelijaa Laajasalon opiston crossmediatoimittajalinjalta.
Työharjoittelu tarjoaa parhaimmillaan harjoittelijalle paikan, jossa hän voi soveltaa koulussa oppimaansa käytäntöön ja laajentaa näin osaamistaan. Oppilaitoksen pitää antaa selkeät raamit työharjoittelujakson tavoitteista opiskelijalle ja työharjoittelupaikalle jo siinä vaiheessa, kun työharjoittelun suorittamisesta ollaan neuvottelemassa. Ihanteellisessa tilanteessa harjoittelija saa työharjoittelupaikassaan todellista vastuuta sen jälkeen, kun hän on saanut perusteellisen perehdytyksen sekä selkeät ohjeistukset ja tehtävät, jotka on mitoitettu oikein suhteessa harjoittelijan osaamistasoon. Vastuu tulee tietenkin askel askeleelta. Ensin seuraten, sitten tiimin kanssa yhdessä tehden ja lopulta itsenäisesti tuottaen.
Harjoittelijan tulee saada myös palautetta – oikeaa ja rehellistä – ja häntä pitää kannustaa myös antamaan palautetta sekä ennen muuta kysymään rohkeasti.
Aina homma ei mene kuitenkaan ideaalilla tavalla. Entä jos työpaikalla on niin kiire, ettei harjoittelija saa tarvittavaa perehdytystä ja opastusta? Entä jos harjoittelija tuntee olevansa vain tiellä ja vailla järkevää tekemistä? Entä jos harjoittelija ei ole oikeasti edes kiinnostunut työharjoittelupaikan töistä tai henkilökemiat eivät vaan yksinkertaisesti toimi? Silloin kukaan ei hyödy harjoittelusta, vaan se on ikävä kokemus niin harjoittelijalle kuin työyhteisöllekin.
No, kuinka me onnistuimme tänä vuonna Laajasalon opiston crossmediatoimittajaharjoittelijoiden kanssa? Sanoisin, että kohtuullisen hyvin. Meillä oli hieman ahdasta pienehkössä huoneessamme ja editointi- ja kuvauslaitteiden päällekkäisbuukkaustilanteiden välttäminen vaati kurinalaista organisointia. Se muistutti kaikille viestinnän tärkeydestä. Asioita ei pidä pitää itsestäänselvyyksinä, vaan puhuminen ja sopiminen ovat normaalia kanssakäymisen ja tuloksekkaan tiimityöskentelyn perustaa. Meillä oli myös aikamoinen kiire meneillään olevan käyttöliittymäuudistuksen kanssa, joten harjoittelijat eivät saaneet niin perusteellista alkupriifausta, kun olisimme normaalitilanteessa järjestäneet.
Mutta kaikesta tuosta huolimatta me saimme paljon yhdessä aikaan. Keskustelimme ennakkosuunnittelun tärkeydestä toimitustyössä sekä linjauksista videoiden tuottamisessa. Katsoimme yhdessä läpi harjoittelijoiden tekemiä lähes valmiita ohjelmia ja jaoimme tietoa ja mielipiteitä sekä editointiin että sisällöllisiin ratkaisuihin liittyvistä asioista. Harjoittelijat tutustuivat uusiin laitteisiin ja tekivät alkuopastuksen jälkeen niillä myös itsenäisiä töitä aina suunnittelusta toteutukseen.
Minulla on vakaa usko, että tämän seitsenviikkoisen yhteistyöjakson jälkeen kirjasto näyttäytyy harjoillemme erilaisena paikkana, kuin ennen harjoittelujaksoa. Kirjastokaistalle harjoittelujaksosta jää muistoksi hyviä ohjelmia, joissa näkyy ei-kirjastolaisten kädenjälki.
Kiitokset Joel ja Otto ja kaikkea hyvää tuleville valinnoille opiskelu- ja työsaralla!
Näyte Otto Olavisen ja Joel Väyrysen ohjelmista: ”Keskustelua kirjastonhoitajuuden muutoksista”
Lisätietoja:
Otto Olavisen ohjelmia Kirjastokaistalla
Joel Väyrysen ohjelmia Kirjastokaistalla
Laajasalon opiston kotisivut
– Riitta Taarasti, 23.5.2012 –
