En ole koskaan hyväksynyt tai ymmärtänyt ”pois silmistä, pois mielestä” –logiikkaa. Hyvä esimerkki siitä on tahto olla näkemättä kärsivien tuotantoeläinten kuvia yhdistettynä samaisten eläinten popsimiseen hyvällä omallatunnolla. Toinen tyypillinen tapaus on vanhusten laitoshoidon kauhistelu ja asian sivuuttaminen mielestä hetkellisen moralisointiryöpyn jälkeen.
En aja takaa sitä, että oma elämä pitäisi kuorruttaa negatiivisilla asioilla, vaan sitä, että jos joku asia tuntuu väärältä, niin silloin on paikallaan pohtia voitko tehdä asialle omalta osaltasi jotain. Otetaanpa esimerkiksi ylityöllistetyt vanhustenhoitajat ja sen myötä vanhusten virikkeetön ja kulttuuriköyhä arki.
Jokainen meistä tuntee tai tietää vanhuksia. Mitä jos piipahtaisit katsomassa, miten vanhaksi varttunut tuttavasi menneisyydestä tai iäkäs sukulaisesi voi vanhainkodissa tai palvelutalossa? Muistele ennakkoon, mistä hän piti tai mistä haaveili ja nappaa aiheen mukainen kirja mukaasi. Jos tilanne on otollinen, niin aloita lukemaan hänelle kirjaa osana tapaamistanne. Siitä saattaa kehkeytyä miellyttävä vierailusarja ja hyvä pohja sukupolvien väliselle vuorovaikutukselle.
Tässä vaiheessa vuotta kannattaa myös jo tarkastella ovatko vuodenvaihteessa tehdyt lupaukset pitäneet. Onko lupaus kolmesta viikoittaisesta kuntosalitreenistä, terveellisestä ruokavaliosta tai töiden jättämisestä tehtäväksi työpaikalle pitänyt? Jos ei, niin tässä korvaava ehdotus. Kohtaa vanhus lukemalla ja viemällä hänet sen kautta paikkoihin, joihin hän ei muuten pääse. Saatat päästä itsekin kirjan teemoista virinneiden keskustelujen ja tarinoiden kautta kiehtovalle ajatusmatkalle ja oppia uutta.
Haastan sinut miettimään ja varioimaan, miten sinä voisit toimia arjen kulttuurilähettiläänä. Toimet saattavat vaatia toteutuakseen pehmeää anarkismia, mutta väitän, että se kannattaa, sillä näin voimme ehkäistä sosiaalista eristyneisyyttä rikastuttaen samalla sekä omaa ja että läheistemme elämää.
Kuva: Panu Somerma
– Riitta Taarasti –
Tämä kolumniteksti on julkaistu alunperin 7.2.2013 ilmestyneessä Cult24 Magazinessa. Cult24 oli suomalainen kulttuuriin painottunut ilmaislehti, joka ilmestyi vuosina 2012–2014. Lehti lakkautettiin kesäkuussa 2014. Lehden päätoimittajana oli Pauli Jokinen. Lehteä jaettiin ilmaiseksi noin 140 telineestä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ja sen painos oli 30 000 kappaletta. Lehden rinnalla sitä täydentämässä oli verkkosivusto Cult24.fi.
Lue lisää:
Kaikki Cult24 Magazinessa julkaistut Riitta Taarastin kolumnit
