Vuosi 2015 on Kirjan vuosi. Sen kunniaksi Suomen kirjasäätiö kutsuu suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina, 8. helmikuuta. Se on Lukurauhan päivä.
Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi. Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin. Sunnuntaiksi 8. helmikuuta julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen LUKURAUHA. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle. Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin.
Myös Kirjastokaistan työntekijät osallistuvat Lukurauhan päivään. Valitsimme kukin ennakkoon kirjat, joihin aiomme Lukurauhan päivänä syventyä. Sunnuntaita odotellen!
Viime aikoina minua ovat kiehtoneet menneen vuosisadan vahvat naiset, jotka olivat ”oman tiensä kulkijoita” ja joilla oli järkkymätön tahto pitää unelmistaan ja päämääristään kiinni. Sunnuntaina aloitan joululahjaksi saamani kirjan Kirjeitä Tove Janssonilta (Boel Westin & Helen Svensson toim. – Schildts & Söderströms, 2014). Tovessa ja Toven tuotannossa minua kiehtoo lempeä ja viisas suvaitsevaisuus ja kaiken läpäisevä väkivallaton filosofia.
– Riitta Taarasti, Kirjastokaistan toimittaja –
Leijat Helsingin yllä teki aikoinaan vaikutuksen ja siksi tartuin Kangastus 38:aan (Otava, 2013). Kjell Westössä yhdistyy hieno ajankuva ajattomiin teemoihin. Jälkikasvukin on ilmeisen kiinnostunut historiasta sekä kirjaksi kutsutusta käyttöliittymästä. Sunnuntaina aion jumahtaa sohvalle ja uppoutua tähän palkittuun teokseen.
– Panu Somerma, Kirjastokaistan kuvaaja –
Pidän musiikista ja elämänkerroista – yhdistettynä tai erikseen. Marilyn Mansonin ja Neil Straussin kirja, Helvettiin ja takaisin (Like, 1998), on paras ja ehdottomasti mielenkiintoisin elämänkerta mitä olen tähän mennessä lukenut, vaikka en Mansonin musiikin suurin fani olekkaan. Aion syventyä kirjaan sunnuntaina uudestaan, luin sen ensimmäisen ja ainoan kerran yli kymmenen vuotta sitten.
– Mikko Helander, Kirjastokaistan kuvaaja –
Luen yleensä aina useampaa kirjaa samaan aikaan, mutta sunnuntaina aion lukea vain yhtä. Kirja on Dmitri Gluhovskin Metro 2034 (Like, 2011), joka on jatko-osa hänen dystopiaromaanilleen Metro 2033 (Like, 2010). Tieteiskirjallisuudessa minua ovat aina kiehtoneet dystopiat ja muut hieman synkemmän sävyiset teokset.
Metro-sarja kertoo Moskovan metroon ydinsodan jälkeen muodostuneesta eloonääneiden yhteiskunnasta ja metroasemille muodostuneista pienoisvaltiosta ja liitoista.
– Marko Ronkainen, crossmediatoimittajaopiskelija –
Lisätietoa:
Kampanjasta Suomen Kirjasäätiön verkkosivuilla
Lukuvinkkejä Kirjastokaista-videoissa
