Marko Annala: Paasto (Like, 2018)
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Tunnustus heti alkuun. Ihastuin korkeista ennakko-odotuksista huolimatta Marko Annalan Paastoon vahvemmin kuin ennakolta aavistin. Kirja kuljetti lukijaa näennäisen keveästi, mutta lukumatka tehtiin äärimmäisen painavien ja tärkeiden aiheiden läpi.
Paaston päähenkilö Matias Törmä elää turvallista ja näennäisen hyvää elämää, mutta pinnan alla on tehnyt kipeää jo pitkään. Hän kokee eläneensä valheessa jo kymmenen vuoden ajan. Ortodoksisten kirkkotekstiilien tutkijana työskentelevä Matias on menettänyt uskonsa. Oman itsensä löytäminen voi alkaa vasta, kun Matias on tunnustanut asian työkomennukselle Afrikkaan lähtevälle vaimolleen sekä osana prosessia myös omalle hengelliselle isälleen. Asian tunnustaminen käynnistää tapahtumaketjun ja elämän uudelleen järjestämisen.
Paastossa on kolme päänäyttämöä, Tampere, Kuopio ja Kihniö. Ne ovat Matiakselle kolme eri maailmaa. Tampere edustaa kotia ja sitä mihin tulevaisuuskin rakentuu – piti tulevaisuus sitten mitä tahansa sisällään. Niin kuin vaikkapa antikvariaatin perustamisen. Tamperetta on myös vaimo Marika. Matiaksen sydän on rikki, mutta hän uskoo Marikan korjaavan sen, kunhan vaan Marika huolii Matiaksen elämänkumppanikseen vielä matkalta palattuaan. Kuopio on mystisellä tavalla puoleensa vetävä. Matiaksen oli tarkoitus jättää työkuvioiden kautta tärkeäksi tullut Kuopio taakseen osana uskonkriisiä, mutta kuvioihin astuukin Tessa, hotellin käytävällä alastomana ja avuttomana Matiaksen elämään ilmaantuva ihminen. Tessa tekee kotinsa Matiaksen sydämeen tavalla, jota Matias pakonomaisesti selvittää. Kihniö on menneisyyttä. Siellä on mummola, siellä on kipeitä palasia lapsuudesta ja siellä on vanhainkoti, jossa Tyyne-mummo viettää viimeiset aikansa. Nelikymppisen Matiaksen omat fyysiset vaivat sekä Tyynen muistisairaus ja lähestyvä kuolema tuovat vahvoja aineksia Matiaksen itsetutkiskeluun. Nuo kolme paikka ja kolme ihmistä luovat maailman, jota vasten Matiaksen irtautuminen entisestä ja oman minuuden löytäminen tapahtuu.
Paastossa on myös muita kiehtovia henkilöitä. Heistä jokaisen rooli on perusteltu ja jokainen tuo omat detaljinsa Matiaksen sisäiseen kamppailun ja pohdintaan. He säteilevät myös meihin lukijoihin temperamentteineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen.
Paasto on paitsi juonellisesti kiehtova, myös puhutteleva teos rehellisyydestä ja sitoutumisesta. Annala kertoo taitavasti ja alleviivaamatta siitä, miten usko on elämässä ainoa asia, joka vaatii sen valinneelle sitoutumista loppuelämäksi. Kirja haastaa miettimään ylipäätään sitoutumisen ja rakkauden ilmenemistä ja pyyteettömyyttä sekä niiden suhdetta ihmisen onneen ja rehellisyyteen itseään kohtaan. Kirjan kertoja-minä on uskottava. Erityisen lähelle häntä pääsee siksi, että Matias ei syytä kriisistään mitään ulkopuolista eikä hän hyökkää mitään tai ketään vastaan. Se, mikä pitää selvittää, on hänen sisällään.
Erityismainintana vielä, että kirja on kaunis. Sitä on sen kansi ja sitä on sen kiehtova rakenne. Teos on jaettu lukuihin, jotka etenevät ortodoksisen kirkon paaston mukaan.Jokaisen luvun alussa on lisäksi sitaatti. Tiedän lukevani tämän kirjan joskus tulevaisuudessa toiseen kertaan ja silloin aion pysähtyä syvällisemmin näiden sitaattien ääreen. Tämä kirja on kuin riisa, ikonia peittävä ja suojaava koristeellinen kuori. Ikoneista ei koskaan tiedä, onko riisan alle jäävä osa maalattu vai onko maalattuna vain riisan aukoista näkyvät kohdat. Suosittelen tarttumaan Marko Annalan Paastoon. Tämä kirja tarjosi kansiensa välissä niin värejä kuin tunteitakin.
Kirjan jäljillä -bloggauksissa on aina mukana myös video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Marko Annala oli vieraanamme Kolme kysymystä kirjastosta -sarjassa. Kuvaukset tehtiin Tampereen Metsossa 16.5.2019. Kuvausten aikaan Annala kirjoitti kolmatta romaaniaan.
Lisätietoja:
Marko Annala Kirjastokaistalla
Marko Annala Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi
Kuva: Mari Meriläinen
– Riitta Taarasti, 2.8.2019 –
