Jani Nieminen: Äijähaara (Tammi, 2024)
Kannen suunnittelu: Jussi Karjalainen
Äijähaaran minäkertoja Kristian tuntee olevansa huono isä, huono puoliso ja paska kirjailija. Jos minulla olisi tilaisuus puhua Kristianin kanssa, en epäilisi sanoa, että et ole mikään noista. Elämässä on vaan vaiheita ja ihan kohta voi olla hetki, jolloin opit olemaan vaatimatta itseltäsi liikoja ja huomaat miten paljon osaat… ja siitähän seuraa pelkkää hyvää!
Kristian on kirjailija, joka viettää päivänsä koti-isänä kotiaskareita tehden ja leikkien pienen Aapeli-pojan kanssa. Kirjoittamiselle varattu aika ei ota onnistuakseen. Kirjailijanura on pahan kerran jumissa, ja kustannustoimittajan yhteydenotot tuntuvat painajaisilta. Hän tuntee valtavaa hellyyttä ja vastuuta huolehtiessaan pojastaan. Rauhaa ja luottamusta asioiden hyvin menemiseen on entistäkin vähemmän, kun Aapeli aloittaa päiväkodissa. Kristian kokee, että hänen päänsä toimii oudosti.
Kristianin puoliso Saara menestyy urallaan käsikirjoittajana, ja hänen seurassaan paljon aikaa viettävä kollega saa Kristianin tuntemaan asemansa uhatuksi. Samaan aikaan kun vaimo on kollegansa, norjalaismiehen kanssa pitkällä työmatkalla ulkomailla, Kristian tarkkailee kotona vyötärönympäryksensä kasvamista. Kotona ollessaan Saara kaipaa läheisyyttä ja haaveilee toisesta lapsesta, mutta sekin luo Kristianille paineita. Ajatus toisesta lapsesta pelottaa eikä seksikään kiinnosta. Ongelmia koetetaan ratkoa yhdessä Saaran kanssa perheterapeutin luona.
Perheen upouusi asunto takuukorjaustarpeineen on kuin huutomerkki Kristianin tuntemalle maskuliinisuusvajeelle. Korjausmiehet tulevat ja menevät. Tietävät ja osaavat. Naapurin sporttinen aktiivi-isä laittaa hommat rullaamaan, ja vierailulla käyvä Kristianin isäkin näkee heti missä on vikoja ja miten ne laitetaan kuntoon.
Kun lapsuudenystävä ja kirjailijakollega ehdottaa Saaran ulkomaanmatkan aikana Kristianille reissua synnyinseuduille Pohjanmaalle, ei Kristian osaa muuta kuin suostua. Siitä avautuu aivan toinen maailma, jonne Kristian lipuu vuolaana virtaavan ja pyörteisen virran mukana.
Pidän Janin kielestä. Sitä on miellyttävää ja helppoa lukea. Lauseet kantavat mukanaan paljon huumoria, mutta niistä välittyy myös herkkyyttä ja tunteita. Kursiivilla kirjoitetut terapiakommentit asettuvat hienosti osaksi Kristianin sisäistä etsintää ja hänen elämäntilanteensa tuomia paineita.
Kristianin paluu hänen vanhempiensa taloon tuntui avaimelta koko perinteistä sukupuoliroolijakoa vaalivan maailman ytimeen. Eri aikakaudet kohtaavat eikä Kristian osaa poimia niistä parhaita piirteitä, vaan hän tuntuu puristuvan niiden ristipaineessa. Tilanteiden muuttumista konkretisoi hienosti se, miten Kristianin isän on luontevaa olla lempeä auktoriteetti ja esikuva pienelle Aapelille, mutta Kristianin ollessa lapsi asiat olivat toisin. Yhtä luontevalta vaikuttaa Kristianin äidin rooli. He ovat kuin ajan saatossa leveneviä puun vuosirenkaita, mutta Kristian ei sellainen halua olla eikä sellaiseksi tulla.
Äijähaaran kansikuva on upea. Se läväyttää silmille kysymyksen, miten olla mies. Kansien avaaminen ja Kristianin tarinan lukeminen laventaa puolestaan kysymyksen koskemaan koko ihmisyyttä sekä sitä avainkysymystä olemmeko viimein valmiit yhteisöinä ja yhteiskuntana päästämän vilpittömästi irti perinteisestä ja kapeasta miehen määritelmästä ja mitä siitä puolestaan seuraa.
Hieno kirja! Kirjastokaista suosittelee!
Kirjan jäljillä -bloggauksissa on mukana usein video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Lukuvinkkinä myös Jani Niemisen ensimmäinen romaani Komero. Tapasimme kirjailijan vuonna 2019 Maunulan kirjastossa Helsingissä. Keskustelussa oli silloin Komero… sekä palautteen saamisen tärkeys. Siitä syntyi video.
Lisätietoja:
Jani Nieminen Kirjastokaistalla
Jani Nieminen Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi
Kuva: Mikko Helander
– Riitta Taarasti, 12.6.2024 –
